Talvikaira
|
|
* 16.08.2014, 8v 16.07.2015
Champion arvonimi myönnetty 21.04.2016 SLA-I huhtikuun tilaisuudessa 20.04.2016 15 (4-4-3-4) + 22 + 25 + 20 + 20 = 102 p. Hyvät tyypit ja leimat, ok pää ja kaula, aavistuksen jyrkähkö lapa, takakorkeahko, pitkä runko, laskeva lautanen, muuten ok jalat KTK-II kantakirjaustilaisuudessa 20.03.2016 (17 + 18 + 19 + 19 = 73p) KRJ-II maaliskuun ylimääräisessä tilaisuudessa 25.03.2016 rakenne 7, kilpailumenestys 42, vanhemmat 12, jälkeläiset 20, lisäpisteet 15 = 96p. YLA2 maaliskuun tilaisuudessa 25.03.2016 Tekstit 28,5 (14+14,5), jalostus 26 (19+7), kilpailut 17, rakenne 14, lisäpisteet 6 = 91,5p. |
NJ-palkinnot 10.01.2016 Kisakeskus Bailador, irtoSert 30.03.2016 Rosenhof, irtoSert 11.04.2016 Rajaton, irtoSert VSN-palkinnot 27.03.2016 Huvitutti, RCH 20.04.2016 Kettula, RCH |
|
|
© Pulmu N.
|
i. Petkele rn, 165cm SLA-I* YLA-1 KERJ-I ERJ-I KRJ-I e. Talventörröttäjä sph, vrt, 143cm SLA-I* YLA1 ERJ-II KERJ-II |
ii. Vorokki
evm, m, 168cm ie. Pokara evm, rn, 163cm ei. Liukastuva evm, sph, trt, 145cm ee. Talvitango evm, sph, vrt, 140cm |
iii. Vesuritappo m, 169cm
iie. Nauriskuoppa m, 163cm iei. Pertuska rt, 166cm iee. Kolomarauta prn, 163cm eii. Kotkotkelmi sph, trt, 148cm eie. Jäitänne sph, rtkm, 145cm eei. Villehart Valssaa sph, vrt, 140cm eee. Omilla Lumilla sph, vrt, 143cm |
Jälkeläiset
sph-t Kuka Muu Muka (i. Milan Turilas) / s. 30.08.2015
sh-o Talvitonttu (i. Kuukarin Hankitonttu) / s. 24.12.2015
sph-o Talviriivaaja (i. Seljasaaren Rovasti) / s. 31.12.2015
sh-o Sumuprinssi (i. Sumukehrääjä) / s. 31.03.2016, om. Mitchie, VRL-01975
sph-t Kuka Muu Muka (i. Milan Turilas) / s. 30.08.2015
sh-o Talvitonttu (i. Kuukarin Hankitonttu) / s. 24.12.2015
sph-o Talviriivaaja (i. Seljasaaren Rovasti) / s. 31.12.2015
sh-o Sumuprinssi (i. Sumukehrääjä) / s. 31.03.2016, om. Mitchie, VRL-01975
Kaisa on suloinen suomenpienhevostamma saapui meille Pohjanmaalta. Olin jo pitkään ihaillut Susirajan suomenhevosia, ja niinhän siinä sitten kävi että "tilasin" varsan tammasta Talventörröttäjä (jolle olin joskus pitänyt valmennuksenkin) ja oriista Petkele. 11 kuukautta oli pitkä aika odottaa varsontaa ja vielä pidemmältä tuntui aika vieroitukseen, jolloin tammavarsa muutti Marrasvaaran asukiksi. Kaisaa oli käsitelty alusta asti paljon ja hyvin, mikä helpotti paljon sen kouluttamista myöhemmin. Tamman vanhemista voisin sanoa vielä sen verran, että kuten laatuarvostelupalkinnoista voi huomata, ei kyseessä ole mitkään peräkylän puskahevoset. Tykkäänkin kovin Kaisan suvusta ja vaikka kisaradoilla emme sen kanssa saavuttaisikaan suurta menestystä, nin jälkeläisiä se tulee kyllä saamaan.
Ikävä kyllä, tamma ei ole mistään välkyimmästä päästä. Kaisalla on lievästi sanottuna pitkät piuhat, mutta kun postiivisesti ajattelee, niin on siitä joskus hyötyäkin. Esimerkiksi kun ensimmäisen kerran istuin Kaisan selässä, sattui naapuri jylistelemään kylään vanhalla Valmetillaan. Samaan aikaan kentällä ollut "vanha ja varma" Tessa sai hepulin, mutta Kaisa se vaan seisoi tyynen rauhallisesti paikoillaan. Vasta kun naapurin isäntä oli parkkeerannut ajokkinsa tallin pihaan, tajusi tamma että herrajumala, tuota varmaan kuuluu pelätä kun tuo toinenkin niin tekee!
Oikeasti Kaisa on ihan mukava, sellainen hiljainen hissukka joka ei tee itsestään numeroa, yleensä. Tamma ei ole mikään liitokavio ja rehellisesti sanottuna toisinaan tuntuu että yli 50% helposta B:eestä on työn takana. Kuitenkin olen päättäväisesti kiertänyt Kaisan kanssa koulukisoja ja usein tasaisuus ja täsmällisyys on riittänyt sijoituksiin. Kaisa ei varsinaisesti ole hankala, hidas tai reipas ratsastajaa, vaan ainoastaan vaatimaton. Perustyöskentely sileällä on kuitenkin hyvin hallussa. Esteillä Kaisa on vähän lahjakkaampi, vaikka pitkään meni ennen kuin se tajusi ettei niistä puomeista tarvitse tehdä pilkettä. Kaisa ei onneksi ole sellainen erikoisesteiden kyttäilijä, vaan menee mistä vaan yli, kuhan muistaa nostaa jalkojaan tarpeeksi. Kotona tammalla treenataan metrinkin esteillä, mutta kilpailuissa pysyttäydyttään pykälää alemassa ysikympissä, jossa tamma suorittaa suht tasaisesti. Kun esteet alkavat nousta lähemmäs 100cm, voi hypyistä tulla tyyliltään enemmän tai vähemmän hassuja, jos lähestyminen ei osu aivan nappiin. Uskaltaisin kuitenkinen väittää, että koskaan ei ole tämän raudikon kyydissä pelottanut, sen verran luotettetava neiti se on.
Aluksi treenasimme Kaisan kanssa koulua- ja rataesteitä, mutta myöhemmin päätimme kokeilla pienhevosen kykyjä myös maastoesteillä. Kaisa osoittautuikin aika näppäräksi kenttäkiituriksi harraste- ja tutustumisluokissa. Maastossahan se on aina ollut superüberluotettava ja sitä rataa, ja maastoesteetkin ylittyy mallikkaasti. Useinhan vesiesteet tuntuvat tökkivän muuten hyvillä kenttäratsuilla, mutta kaikeksi onneksi Kaisa tykkää uimisesta kuin hullu puurosta ja se suorastaan rakastaa sukeltaa veteen korvia myöten.
Ikävä kyllä, tamma ei ole mistään välkyimmästä päästä. Kaisalla on lievästi sanottuna pitkät piuhat, mutta kun postiivisesti ajattelee, niin on siitä joskus hyötyäkin. Esimerkiksi kun ensimmäisen kerran istuin Kaisan selässä, sattui naapuri jylistelemään kylään vanhalla Valmetillaan. Samaan aikaan kentällä ollut "vanha ja varma" Tessa sai hepulin, mutta Kaisa se vaan seisoi tyynen rauhallisesti paikoillaan. Vasta kun naapurin isäntä oli parkkeerannut ajokkinsa tallin pihaan, tajusi tamma että herrajumala, tuota varmaan kuuluu pelätä kun tuo toinenkin niin tekee!
Oikeasti Kaisa on ihan mukava, sellainen hiljainen hissukka joka ei tee itsestään numeroa, yleensä. Tamma ei ole mikään liitokavio ja rehellisesti sanottuna toisinaan tuntuu että yli 50% helposta B:eestä on työn takana. Kuitenkin olen päättäväisesti kiertänyt Kaisan kanssa koulukisoja ja usein tasaisuus ja täsmällisyys on riittänyt sijoituksiin. Kaisa ei varsinaisesti ole hankala, hidas tai reipas ratsastajaa, vaan ainoastaan vaatimaton. Perustyöskentely sileällä on kuitenkin hyvin hallussa. Esteillä Kaisa on vähän lahjakkaampi, vaikka pitkään meni ennen kuin se tajusi ettei niistä puomeista tarvitse tehdä pilkettä. Kaisa ei onneksi ole sellainen erikoisesteiden kyttäilijä, vaan menee mistä vaan yli, kuhan muistaa nostaa jalkojaan tarpeeksi. Kotona tammalla treenataan metrinkin esteillä, mutta kilpailuissa pysyttäydyttään pykälää alemassa ysikympissä, jossa tamma suorittaa suht tasaisesti. Kun esteet alkavat nousta lähemmäs 100cm, voi hypyistä tulla tyyliltään enemmän tai vähemmän hassuja, jos lähestyminen ei osu aivan nappiin. Uskaltaisin kuitenkinen väittää, että koskaan ei ole tämän raudikon kyydissä pelottanut, sen verran luotettetava neiti se on.
Aluksi treenasimme Kaisan kanssa koulua- ja rataesteitä, mutta myöhemmin päätimme kokeilla pienhevosen kykyjä myös maastoesteillä. Kaisa osoittautuikin aika näppäräksi kenttäkiituriksi harraste- ja tutustumisluokissa. Maastossahan se on aina ollut superüberluotettava ja sitä rataa, ja maastoesteetkin ylittyy mallikkaasti. Useinhan vesiesteet tuntuvat tökkivän muuten hyvillä kenttäratsuilla, mutta kaikeksi onneksi Kaisa tykkää uimisesta kuin hullu puurosta ja se suorastaan rakastaa sukeltaa veteen korvia myöten.
KRJ:n alaiset kilpailut. 44 sijoitusta, joista 10 voittoa (voittoja 22,7%), 2 Cup-sijoitusta
|
25.02.2016 - kutsu - Helppo C - 3/30
25.02.2016 - kutsu - Helppo B - 2/30 17.02.2016 - kutsu - Helppo C - 1/30 16.02.2016 - kutsu - Helppo C - 5/30 15.02.2016 - kutsu - Helppo C - 2/30 13.02.2016 - kutsu - Helppo C - 3/30 07.02.2016 - kutsu - Helppo B - 2/40 06.02.2016 - kutsu - Helppo B - 1/30 05.02.2016 - kutsu - Helppo B - 5/30 04.02.2016 - kutsu - Helppo B - 1/30 03.02.2016 - kutsu - Helppo B - 2/40 02.02.2016 - kutsu - Helppo B - 2/30 01.02.2016 - kutsu - Helppo B - 1/70 31.01.2016 - kutsu - Helppo B - 6/40 31.02.2016 - kutsu Helppo B - 14/378 - KRJ-CUP 31.01.2016 - kutsu - Helppo B - 3/40 28.01.2016 - kutsu - Helppo B - 3/40 28.01.2016 - kutsu - Helppo B - 4/40 27.01.2016 - kutsu - Helppo C - 3/30 27.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/30 27.01.2016 - kutsu - Helppo B - 4/40 26.01.2016 - kutsu - Helppo B - 6/40 |
25.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/30
24.01.2016 - kutsu - Helppo B - 1/40 24.01.2016 - kutsu - Helppo B - 4/40 23.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/40 23.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/40 23.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/30 23.01.2016 - kutsu - Helppo C - 1/30 22.01.2016 - kutsu - Helppo B - 1/30 21.01.2016 - kutsu - Helppo B - 6/40 21.01.2016 - kutsu - Helppo B - 2/40 20.01.2016 - kutsu - Helppo B - 5/30 20.01.2016 - kutsu - Helppo B - 4/40 19.01.2016 - kutsu - Helppo B - 1/40 19.01.2016 - kutsu - Helppo B - 1/30 17.01.2016 - kutsu - Helppo B - 3/30 31.12.2014 - kutsu - Helppo B - 22/317 - KRJ-CUP 03.11.2014 - kutsu - Helppo B - 5/30 03.11.2014 - kutsu - Helppo B - 4/30 30.10.2014 - kutsu - Helppo B - 1/30 27.10.2014 - kutsu - Helppo B - 4/30 26.10.2014 - kutsu - Helppo B - 2/30 24.10.2014 - kutsu - Helppo B - 3/30 |
ERJ:n alaiset kilpailut / 44 sijoitusta, joista 12 voittoa
|
27.04.2016 - kutsu - 90cm - 3/30 25.04.2016 - kutsu - 90cm - 5/30 23.04.2016 - kutsu - 90cm - 5/30 20.04.2016 - kutsu - 90cm - 3/30 16.04.2016 - kutsu - 90cm - 1/30 14.04.2016 - kutsu - 90cm - 4/30 09.04.2016 - kutsu - 90cm - 1/40 08.04.2016 - kutsu - 90cm - 3/40 06.04.2016 - kutsu - 90cm - 1/40 04.04.2016 - kutsu - 90cm - 4/40 04.04.2016 - kutsu - 90cm - 4/40 02.04.2016 - kutsu - 90cm - 1/40 27.03.2016 - kutsu - 90cm - 3/40 26.03.2016 - kutsu - 90cm - 7/50 25.03.2016 - kutsu - 90cm - 1/40 17.03.2016 - kutsu - 90cm - 1/28 13.03.2016 - kutsu - 90cm - 3/30 13.03.2016 - kutsu - 90cm - 3/28 06.03.2016 - kutsu - 90cm - 1/50 02.03.2016 - kutsu - 90cm - 6/50 01.03.2016 - kutsu - 90cm - 5/50 25.02.2016 - kutsu - 80cm - 2/30 |
21.02.2016 - kutsu - 80cm - 3/30 20.02.2016 - kutsu - 80cm - 2/30 20.02.3016 - kutsu - 90cm - 2/30 17.02.2016 - kutsu - 90cm - 5/30 15.02.2016 - kutsu - 90cm - 2/30 14.02.2016 - kutsu - 90cm - 3/30 09.02.2016 - Kutsu - 80cm - 6/50 09.02.2016 - kutsu - 90cm - 4/17 04.02.2016 - kutsu - 90cm - 1/30 03.02.2016 - kutsu - 90cm - 3/30 01.02.2016 - kutsu - 90cm - 4/30 31.01.2016 - kutsu - 90cm - 4/30 30.01.2016 - kutsu - 90cm - 6/50 25.01.2016 - kutsu - 90cm - 4/44 24.01.2016 - kutsu - 90cm - 1/30 23.01.2016 - kutsu - 90cm - 2/30 01.01.2015 - kutsu - 90cm - 1/30 01.01.2015 - kutsu - 90cm - 5/30 31.12.2014 - kutsu - 90cm - 1/30 31.12.2014 - kutsu - 90cm - 3/30 29.12.2014 - kutsu - 90cm - 3/30 28.12.2014 - kutsu - 90cm - 1/30 |
KERJ
17.04.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 4/28
14.04.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/28
22.02.2016 - kutsu - Harrasteluokka - 2/25
16.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 5/40
09.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/36
08.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/30
06.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/30
01.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 4/36
25.01.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 1/16
28.12.2014 - kutsu - Harrasteluokka - 3/32
16.12.2014 - kutsu - Harrasteluokka - 1/26
17.04.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 4/28
14.04.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/28
22.02.2016 - kutsu - Harrasteluokka - 2/25
16.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 5/40
09.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/36
08.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/30
06.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 2/30
01.02.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 4/36
25.01.2016 - kutsu - Tutustumisluokka - 1/16
28.12.2014 - kutsu - Harrasteluokka - 3/32
16.12.2014 - kutsu - Harrasteluokka - 1/26
26.03.2016
Kaisa osallistui lauantaina 26. maaliskuusta Amoriinissa järjestettäviin söpöysnäyttelyihin. Kaisa on loisto valinta tämänkaltaisiin kissanristiäisiin, sillä sen sellainen hiljainen hissukka ja saa ainakin säälipisteitä jos ei muita, heh. Tamma sijoittui lopulta Hevos- ja ponitammat luokassa sijalle 4/10, joten vaikka aivan kolmen kärkeen ei vanha neiti yltänytkään, niin oli meillä hauska ja erilainen päivä!
-x-
29.02.2016 Missä mennään?
Pientä tilannekatsausta mammanmussulle. Koulukisoissa menestyimme paremmin kuin uskalsin odottaa, tosin luokkina olivat helppo C & B joissa pärjättiin aika hyvin pelkällä siistillä, tasaisella ja täsmällisellä ratsastuksella. Jos totta puhutaan, niin 80% koulutreenistämme oli luokka "jos minä nyt vähän ympyröitä tässä ratsastelen", joten siihen nähden 44 sijoitusta (joista 10 voittoa!) on meille aika hyvä suoritus.
Este- ja kenttäkisoja ollaan kierrelty hitaammalla temmolla, johtuen osaksi sopivien luokkien vähäisestä määrästä sekä halusta säästää tamman jalkoja, joissa ell totesi viime viikolla alkavia nivelrikkomuutoksia. Onneksi muutokset olivat vielä hyvin vähäisiä ja saimme luvan jatkaa hyppäämistä mikäli tammaa pysyy oireettomana.
Kolme varsaakin Kaisa on ehtinyt tehdä välissä, jolloin tulikin vähän taukoa treeniin ja kilpailemiseen. Ensi kuussa lähdemme laatiskiertueelle tavoittelemaan palkintoja KRJ:n laatuarvostelusta ja Yleislaatuarvostelusta. Ai että kun jännittää!
-x-
28.02.2016 Tarinakilpailut, KRJ
Luokka 1, Helppo B, sijoitus 15/31
Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Miten meni noin niinkun omasta mielestä? 45,666%. Onneksi buffetissa oli hyvää ruokaa!
#hyväruokaparempimieli #suomenputku #aimikävoltti
28.02.2016 Estevalmennus Harmittomassa, valmentaja Minja.E
Cirus ja Kaisa, tutunnäköinen pari, mutta en vahingossakaan muistanut, missä olisin heidät nähnyt. Ehkä kisoissa, kuka tietää? Alkuverryttelyt tämä ratsukko suoritti kaikessa rauhassa, ihan omalla tahdillaan. Alkoi jopa ihan naurattaa, kun maneesin katolta valahti kesken alkuverryttelyjen lunta ja kaikki muut hevoset huomasivat tilanteen välittömästi vilkaisten ihmeissään ympärilleen. Sitten oli Kaisa, joka reagoi tilanteeseen vasta lähemmäs minuutin viivellä, jolloin se sinkosi päänsä ylös ja vilkuili ympärilleen. Ei ihan järjen jättiläinen selvästikään, mutta eipä tuosta haittaakaan tuntunut olevan. Itse esteille päästessä Kaisan kanssa kohdattiin vain yksi ongelma – tamma kun tuntui hidastavan ja hidastavan koko ajan, jolloin sen ponnistuspaikatkin menivät päin honkia. Erikoiset esteet sen sijaan sujui kuin vettä vain. Ohjeistin Cirusta ratsastamaan tammaa reippaammin eteen ja pian se ainoa vastaan tullut ongelma poistui keskuudestamme. Loppuvalmennuksesta tamma liikkui jo ihan reippaallakin tahdilla.
Kaisan kanssa on pidettävä alusta asti huoli siitä, että se liikkuu tarpeeksi reippaasti. Muuten homma kuihtuu kasaan jo lähtöviivoilla. Myös jalkojaan tamma voisi silloin tällöin nostaa innokkaammin, sillä pariin otteeseen kintut veti puomeja alas. Muuta moitittavaa tästä tasaisen varmasta ratsukosta ei ilmennyt, sillä eipä nuo ”pelottavat kyhäelmänikään” tuntunut hetkauttavan tammaa. Hyvää työtä!
-x-
17.01.2016 VSN näyttelyt Viehättävässä
Kello löi viisi kun kiiruhdin talliin lumipeitteisen pihan halki. Napsautin valot päälle ja sain heti tervehdykseksi hörähdyksiä. Nopealla tahdilla ruokin, loimitin ja kuskasin hevoset tarhoihin heinäpaalien ääreen. Karsinoihin en ehtisi koskea vaan se jäisi illaksi sillä tänään oli näyttelypäivä! Olin antanut Kaisan aamuheinät sisälle ja ne syötyään otin sen käytävälle harjattavaksi. Olin edellisenä iltana pessyt sen ja viskannut vohveliloimen selkään joten aika puhdas se olikin. Puin tammalle pari fullneck fleeceä ja kuljetussuojat jalkoihin ja vein sen traileriin. Onneksi Kaisa on äärimmäisen helppo lastattava eikä sen kanssa tarvitse venkslata.
Perillä Viehättävässä Kaisa käyttäytyi odotetusti hyvin, vähän se kyllä tuntui ihmettelevän miksen satuloi sitä ja missä ne esteet ovat. Suuria odotuksia meillä ei menestyksen suhteen ollut, sillä vastassa oli todella hienoja suomenhevosia. Lopulta Kaisa sijoittui tammaluokassa 5. sijalle jääden niukasti ilman Reserve championia. Pisteet olivat 4-4-4½-4-3½-4-4-4-3½-3=38,5p.
-x-
16.01.2016 Tammimaasto Silkesissä
Varustin Kaisaa pikavauhdilla, sillä olimme osallistumassa Silkesin tammimaastolle, ja luonnollisesti myöhässä. Suojitettuani ja suitsittuani ratsuni lähdin kaivelemaan satulaa auton tavaratilasta. Kaikeksi epäonneksi huomasin, etten ollut pakannut satulavyötä mukaan. Kello oli viittä vaille kymmenen kun kiirehdin Silkesin talliin kyselemään satulavyötä, jonka Tuule ystävällisesti antoikin lainaan.
Ehdin kuin ehdinkin saada sekä hevosen että itseni lähtövalmiiksi ajoissa ja pääsimme starttaamaan maastoon. Paikalla oli mukavasti porukkaa, ja hevosia poneista suuriin puoliverisiin. Lähdimme jonossa kävelemään kohti merenrantaa, josta matkaa jatkettiin ravissa. Ihailin jäänpeittämää merta, sellaista kun ei meillä kotona päin ollut.
Pieni vaunutie vei meitä syvemmälle saaren metsikköön. Yhtäkkiä hevosletka pysähtyi kuin seinään ja tammani meinasi törmätä edellä menevään hevoseen, kun ei tajua jarruttaa ajoissa. Tiellä seisoi peura, joka salamannopeasti säntäsi metsän suojiin. Kaisa tuskin ehti tajuta koko asiaa, toisin kuin muutama muu hevonen jotka selvästi luulivat peuraa vähintään sapelihammastiikeriksi. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ravissa aina soratielle asti, jossa pääsi jo hieman puuskuttava Kaisakin hengähtämään hetkeksi.
Pian saavuimme merenrantaan ja jäälle, jossa oli tarkoitus ottaa pieni laukkakisa. Kaisaa ei paljon tarvinnut käskeä, vaan se kiihdytti nopeasti töppöjalkansa melkoiseen vauhtiin. Vaikka ei tamma yhtä kovaa päässyt kuin suuremmat hevoset, tuntui sillä kyllä energiaa olevan siitäkin edestä ja minulla oli täysi työ saada se pysäytettyä laukan päätteeksi.
Kaisa kävi edelleen kierroksilla kun ratsukot siirtyivät metsään kapealle polulle. Saavuimme niitylle ja maastoesteet nähtyään Kaisa alkoi aivan mahdottomaksi. Tamma ei suostunut ollenkaan seisomaan paikallaan ja vaan kuumui pelkästä oman vuoron odottelusta. Meinasin jo jättää hyppäämisen kokonaaa välistä, mutta päätin kuitenkin tulla kerran tukkiesteen. Kaisa ei paljon pidätteitä kuunnellut, mutta selvitti lähes metrisen esteen leikiten. Kiitin pikkutammaani taputtamalla kaulalle.
Ravasimme loppumatkan tallille päin ja Kaisa alkoi jo rauhoittua ja rentoutua venyttämään kaulaanasa eteen alas. Viimeiset pari sataa metriä Kaisa kävellä löntysteli niin hitaasti, että jättäydyimme joukon viimeisiksi.
-x-
10.01.2016 NJ:n alaiset näyttelyt
Mukava näyttelypäivä Kisakeskus Bailadorissa takana! Nämä näyttelythommat ovat minulle (ja Kaisalle) vähän uusijuttu ja siksi jännitinkin aika paljon tammasn esittämistä tuomarille. Pikkutamma yllätti kuitenkin positiivisesti saaden irtoSERTin ja näin ollen kantakirja kelpoisuuden!
-x-
05.01.2016 Kouluvalmennus, valmentaja Taciturn
Valmensin tänään Cirusta ja suloista suomenhevostammaa Kaisaa, joiden oli tarkoitus hieman kertailla pohkeenväistöjä. Ennen varsinaista valmentautumista ratsukko oli tehnyt itsenäiset alkuverryttelyt, joten pääsimmekin suoraan aloittamaan harjoittelun saapuessani paikalle. Pohkeenväistöt olivat ratsukolle jo ennestään tuttu juttu, joten ensimmäiseksi antamani tehtävä suorittaa siisti pohkeenväistö käynnissä aina pitkällä sivulla onnistui vallan mainiosti. Otimme muutaman kerran käynnissä, kunnes käskin Ciruksen siirtää Kaisa raviin ja vaihtaa suuntaa omatoimisesti. Nyt otimmekin saman tehtävän, askellaji ja suunta vain erinä. Tällä kertaa ratsukon suoriutuminen ei ollut niin onnistunut, ja pohkeenväistöä tuli tuskin edes askeltakaan. Kehotinkin Ciruksen hieman kokoamaan Kaisaa paremmin ja yrittämään hieman vahvempia apuja. Tällä kertaa tamma näytti askeltavan paremmin, mutta jalat olisivat saaneet mennä vielä vähän enemmän ristikkäin. Laitoinkin ratsukon suorittamaan samaa tehtävää muutaman kerran, kunnes käskin heidän vaihtaa suuntaa ja yrittää nyt tähän kierrokseen samaa juttua. Tälläkään kertaa alku ei sujunut niin hyvin, mutta kehottaessani Cirusta taas keskittyä antamaan Kaisalle erityistarkat ja huolelliset avut, alkoi tehtävä sujua tähänkin suuntaan. Näyttikin siltä, että ratsukko kyllä osasi mutta Kaisalle piti aina vähän topakammin muistuttaa mitä piti oikein tehdä. Valmennuksen loppupäässä teetin ratsukolla muita helpohkoja ratsastustehtäviä, joiden jälkeen päästin heidät aloittamaan itsenäistä loppuverryttelyä. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui hyvin, kunhan cirus vaan muisti aina antaa tarpeeksi selkeät avut tammalle, joka tuntui välillä menevän vaan omia menojaan sen sijaan että keskittyisi ratsastajan ohjeisiin.
-x-
04.12.2015 Estevalmennus
Kuka vaihtoi Ooppelini Ferrariin? Kaisa oli tänään kyllä aivan ylivirkeä ja estevalmennuskin oli sen mukainen. Kotivalmentajani Master Rouska oli kehitellyt meille kunnon jumppaohjelman perjantai illaksi. En tiedä oliko tulevilla pikkujouluilla jotain vaikutusta siihen, etten aivan jaksanut keskittyä alkuverryttelyyn ja annoin Kaisan hiihdellä ympäri maneesia pinkeetä ravuriravia. Tämähän ei Rouskalle sopinut vaan alkajaisiksi hän käskytti keventämään ilman jalustimia maneesin pitkällä sivulla olevia maapuomeja. Kaisa kipitti puomirivistön yli ja kaiken lisäksi rikkoi kesken kaiken laukalle (voisikohan opetella ratsastamaan?). Valmentaja tiukempaakin tiukempien käskyjen jälkeen alkoi työskentelyyn tulla jotain tolkkua. Kun saimme maapuomit ylitettyä kiitettävästi ravissa sekä laukassa (aika hyvä suoristus, eikö?), jatkoimme treeniä keskihalkaisijilla olevalla innarisarjalla, joka oli pitkä kuin nälkävuosi. Siihen ei passannut tuoda hevosta huonosti sisään tai se kostautuisi jo puolessa välissä huonoilla ponnistuspaikoilla ja siitä seuraavalla puomien sekaan hyppäämisellä. Kaisa on siitä hyvä hevonen, että se on juuri niin hyvä tai huono kuin sen ratsastaja. Jos ratsastaa hyvin, se hyppää hyvin, ja vice versa. Ensimmäisellä kerralla otettiin kaksi puomia alas huolimattomuuden ja kiirehtimisen takia, mutta sen jälkeen alkoi homma rullaamaan hyvin ja selvitimme pitkänpitkän in-and-outin kunnialla molemmista suunnista. Muuta emme ehtineetkään tänään treenaamaan koska oli kiire pikkujoul.. tekemään iltatallia. Loppuverkassa työstin Kaisaa vielä eteen alas pitkässä matalassa muodossa.
-x-
07.11.2015 Kouluvalmennus
Kävin lämmittelemässä Kaisan maastossa kouluvalmennuste varten. Kävelimme ensin vartin verran, jonka jälkeen otimme ravia ja vähän laukkaa. Kaisa oli innoissaa, kuten aina maastossa, eikä arvannut mihin rääkkiin se vielä joutuisi. Palattuamme tallille ehdimme vielä maneesissa jatkaa verkkaa, taivutellen ja notkistellen, ennen kotivalmentajani saapumista.
Aloitimme työskentelyn käynnissä. Tarkoitus oli saada tamma terävämmäksi, pois latukonemoodista. Valmentaja sai vähän tai aika paljonkin muistuttaa minua jännittyneestä istunnastani, joka tottakai vaikutti huonontavasti myös ratsuuni. Väistöjen, pysähdysten ja peruutusten ja kaikenlaisten herkistelyjen kautta alkoi Kaisa venyttämään töppöjalkojensa askeleita ja hitusen kokoamaan itseään. Minulla oli aina ollut vaikeuksia saada Kaisa aidosti pehmeään peräänantoon, sillä se niin helposti jännittää niskaansa tai vaihtoehtoisesti painuu niin etupainoiseksi ettäö pelkään sen kaatuvan nokalleen.
Kun valmentaja oli tyytyväinen käyntityöskentelyymme, pääsimme jatkamaan samaa ravissa. Haimme rentoa, eteenpäinpyrkivää ravia ratsastaen yhtä helpon B:n ohjelman raviosiota. Keskiravi oli auksi hakusessa kun tamma tarjosi vain tikittävää singerravia ja minä vedin isteni kyyryyn kuin monteratsastaja.
Lopuksi pääsimme lempiaiheeseeni eli ravi-laukka-ravi siirtymisiin. Laukannostot oli aika hyviä, kunhan muistin tehdä niitä pirun puolipidätteitä. Takaisin raviin siirtyminen oli vähän tahmeaa, kuin hidastetusta filmistä. Valmentaja tiukkojen ohjeiden avulla alkoi tähänkin hommaan tulla jotain tolkkua. Huomasin itsekin, että olin "anatanut" Kaisan lipsua vähän kaikessa, lopettanut ratsastamisen sitten kun se tuntui "ihan ookoolta", mutta tämän treenin aikana hoksasin, että voin oikeasti vaatia tammalta vähän enemmän.
-x-
20.06.2015 Maastoestevalmennus
Minä vaan haluaisin tietää, kenen idea oli organisoida kenttävalkka JUHANNUKSEKSI. Herrajumala, minun pitäisi olla jossain aivan muualla kuin rymyämässä peräkylän metsissä pienhevoseni kanssa, joka sekin varmasti viettäisi mieluusti juhannuksensa laiduntaen kotona kymmen hehtaarin laidunalalla. Täällä me kuitenkin olemme Kaisan kanssa, treenaamassa tuttarin maastareita, kello kuusi aamulla. Ei hevonen, eikä ratsastajaan ollut kovin hereillä ja pari kertaa vedin liinat kiinni lähestyttäessä hirrrmuisen isoa estettä, jonka oli kai tarkoitus esittää jonkinlaista taloa. Savimaljalta se minusta näytti. Anyway, valmentaja tietenkin oli aivan hermona ja raivosi, että haluanko opettaa hevoseni kieltämään kesken radan. Kunnon läksytyksen jälkeen alkoi homma toimia paremmin, tai siis minä aloin ratsastamaan. Kaisahan nyt tekee tai on tekemättä sen mitä ratsastajakin. Lopuksi kellotimme kertaalleen täyspitkän tutustumisluokan radan, ja ajassa pääsimme maaliin vaikka vähän kiirettä meinasi pitää, sillä Kaisa alkoi olla jo vähän väsy puolentoistatunnin tehotreenistä.
-x-
14.06.2015 Kouluvalmennus
Päivä oli mennyt päin mäntyä jo aamusta asti. Heräsin vihaiseen puheluun, joka koski meidän hevosia, jotka olivat yöllä karauttaneet puolen kilometrin päähän naapurin perunapellolle. Kun tammat oltiin saatu kotiin ja laidunaita korjattua, oli minulla jo kiire kouluvalmennukseen Kaisan kanssa. No, Kaisa oli hävittänyt toisen takakenkänsä yöllisellä reissullaan. Tässä vaiheessa hermot olivat melko tiukalla, kun valmentaja saapuisi vartin päästä. Eihän siinä auttanut kuin etsiä kengitysvälineet ja nappasin toisenkin takakengän pois. Onneksi Kaisa seisoi kiltisti paikallaan eikä nyhtänyt jalkaansa niin homma oli nopeasti tehty. Vielä kun muistaisi soittaa tammalle kengittäjän. Varustin raudikon pikavauhtia ja pyyhälsimme kentälle kävelemään juuri kun valmentajana auto kaarsi koivukujaa pitkin pihaan.
En ehtinyt verryttelemään Kaisaa ollenkaan, joten aloitimme valmennuksen käyntityöskentelyllä hieman pitemmällä ohjalla. Kaisa oli hitaan ja tahmean tuntuinen, ei siis ollenkaan halukas liikkumaan tahdikkaasti. Teimme avo- ja sulkutaivutuksia, koulukisoissa ehkä viitosen arvoisia sellaisia. Ravissa jatkoimme samalla taivutusteemalla. Kaisa ei ole mikään kaikista taipuisin hevonen ja nyt se yrittikin vain juosta kaula vinossa pohjetta karkuun. Kaisalla alkoi tulla hiki ja pidimme pienen hengähdystauon vapaassa käynnissä. Kerroin valmentajalle ongelmistamme laukka-ravi siirtymisissä, ja niitähän hinkattiin lopputunti.
Loppykäynneille lähdimme maastoon. Annoin Kaisan kulkea vapain ohjin ja tamma nappasi aina ehtiessään tienposkesta evästä suuhunsa.
Kaisa osallistui lauantaina 26. maaliskuusta Amoriinissa järjestettäviin söpöysnäyttelyihin. Kaisa on loisto valinta tämänkaltaisiin kissanristiäisiin, sillä sen sellainen hiljainen hissukka ja saa ainakin säälipisteitä jos ei muita, heh. Tamma sijoittui lopulta Hevos- ja ponitammat luokassa sijalle 4/10, joten vaikka aivan kolmen kärkeen ei vanha neiti yltänytkään, niin oli meillä hauska ja erilainen päivä!
-x-
29.02.2016 Missä mennään?
Pientä tilannekatsausta mammanmussulle. Koulukisoissa menestyimme paremmin kuin uskalsin odottaa, tosin luokkina olivat helppo C & B joissa pärjättiin aika hyvin pelkällä siistillä, tasaisella ja täsmällisellä ratsastuksella. Jos totta puhutaan, niin 80% koulutreenistämme oli luokka "jos minä nyt vähän ympyröitä tässä ratsastelen", joten siihen nähden 44 sijoitusta (joista 10 voittoa!) on meille aika hyvä suoritus.
Este- ja kenttäkisoja ollaan kierrelty hitaammalla temmolla, johtuen osaksi sopivien luokkien vähäisestä määrästä sekä halusta säästää tamman jalkoja, joissa ell totesi viime viikolla alkavia nivelrikkomuutoksia. Onneksi muutokset olivat vielä hyvin vähäisiä ja saimme luvan jatkaa hyppäämistä mikäli tammaa pysyy oireettomana.
Kolme varsaakin Kaisa on ehtinyt tehdä välissä, jolloin tulikin vähän taukoa treeniin ja kilpailemiseen. Ensi kuussa lähdemme laatiskiertueelle tavoittelemaan palkintoja KRJ:n laatuarvostelusta ja Yleislaatuarvostelusta. Ai että kun jännittää!
-x-
28.02.2016 Tarinakilpailut, KRJ
Luokka 1, Helppo B, sijoitus 15/31
Lisäät kuvan Instagramiin jossain vaiheessa kisapäivää. Suoritus: Kuvateksti sekä hashtagit. Tuomari ei ole varma minkälaisella suorituksella tässä luokassa menestyy: on sinun päätettävissäsi pyritkö valloittamaan realistisuudella vai huumorilla.
Miten meni noin niinkun omasta mielestä? 45,666%. Onneksi buffetissa oli hyvää ruokaa!
#hyväruokaparempimieli #suomenputku #aimikävoltti
28.02.2016 Estevalmennus Harmittomassa, valmentaja Minja.E
Cirus ja Kaisa, tutunnäköinen pari, mutta en vahingossakaan muistanut, missä olisin heidät nähnyt. Ehkä kisoissa, kuka tietää? Alkuverryttelyt tämä ratsukko suoritti kaikessa rauhassa, ihan omalla tahdillaan. Alkoi jopa ihan naurattaa, kun maneesin katolta valahti kesken alkuverryttelyjen lunta ja kaikki muut hevoset huomasivat tilanteen välittömästi vilkaisten ihmeissään ympärilleen. Sitten oli Kaisa, joka reagoi tilanteeseen vasta lähemmäs minuutin viivellä, jolloin se sinkosi päänsä ylös ja vilkuili ympärilleen. Ei ihan järjen jättiläinen selvästikään, mutta eipä tuosta haittaakaan tuntunut olevan. Itse esteille päästessä Kaisan kanssa kohdattiin vain yksi ongelma – tamma kun tuntui hidastavan ja hidastavan koko ajan, jolloin sen ponnistuspaikatkin menivät päin honkia. Erikoiset esteet sen sijaan sujui kuin vettä vain. Ohjeistin Cirusta ratsastamaan tammaa reippaammin eteen ja pian se ainoa vastaan tullut ongelma poistui keskuudestamme. Loppuvalmennuksesta tamma liikkui jo ihan reippaallakin tahdilla.
Kaisan kanssa on pidettävä alusta asti huoli siitä, että se liikkuu tarpeeksi reippaasti. Muuten homma kuihtuu kasaan jo lähtöviivoilla. Myös jalkojaan tamma voisi silloin tällöin nostaa innokkaammin, sillä pariin otteeseen kintut veti puomeja alas. Muuta moitittavaa tästä tasaisen varmasta ratsukosta ei ilmennyt, sillä eipä nuo ”pelottavat kyhäelmänikään” tuntunut hetkauttavan tammaa. Hyvää työtä!
-x-
17.01.2016 VSN näyttelyt Viehättävässä
Kello löi viisi kun kiiruhdin talliin lumipeitteisen pihan halki. Napsautin valot päälle ja sain heti tervehdykseksi hörähdyksiä. Nopealla tahdilla ruokin, loimitin ja kuskasin hevoset tarhoihin heinäpaalien ääreen. Karsinoihin en ehtisi koskea vaan se jäisi illaksi sillä tänään oli näyttelypäivä! Olin antanut Kaisan aamuheinät sisälle ja ne syötyään otin sen käytävälle harjattavaksi. Olin edellisenä iltana pessyt sen ja viskannut vohveliloimen selkään joten aika puhdas se olikin. Puin tammalle pari fullneck fleeceä ja kuljetussuojat jalkoihin ja vein sen traileriin. Onneksi Kaisa on äärimmäisen helppo lastattava eikä sen kanssa tarvitse venkslata.
Perillä Viehättävässä Kaisa käyttäytyi odotetusti hyvin, vähän se kyllä tuntui ihmettelevän miksen satuloi sitä ja missä ne esteet ovat. Suuria odotuksia meillä ei menestyksen suhteen ollut, sillä vastassa oli todella hienoja suomenhevosia. Lopulta Kaisa sijoittui tammaluokassa 5. sijalle jääden niukasti ilman Reserve championia. Pisteet olivat 4-4-4½-4-3½-4-4-4-3½-3=38,5p.
-x-
16.01.2016 Tammimaasto Silkesissä
Varustin Kaisaa pikavauhdilla, sillä olimme osallistumassa Silkesin tammimaastolle, ja luonnollisesti myöhässä. Suojitettuani ja suitsittuani ratsuni lähdin kaivelemaan satulaa auton tavaratilasta. Kaikeksi epäonneksi huomasin, etten ollut pakannut satulavyötä mukaan. Kello oli viittä vaille kymmenen kun kiirehdin Silkesin talliin kyselemään satulavyötä, jonka Tuule ystävällisesti antoikin lainaan.
Ehdin kuin ehdinkin saada sekä hevosen että itseni lähtövalmiiksi ajoissa ja pääsimme starttaamaan maastoon. Paikalla oli mukavasti porukkaa, ja hevosia poneista suuriin puoliverisiin. Lähdimme jonossa kävelemään kohti merenrantaa, josta matkaa jatkettiin ravissa. Ihailin jäänpeittämää merta, sellaista kun ei meillä kotona päin ollut.
Pieni vaunutie vei meitä syvemmälle saaren metsikköön. Yhtäkkiä hevosletka pysähtyi kuin seinään ja tammani meinasi törmätä edellä menevään hevoseen, kun ei tajua jarruttaa ajoissa. Tiellä seisoi peura, joka salamannopeasti säntäsi metsän suojiin. Kaisa tuskin ehti tajuta koko asiaa, toisin kuin muutama muu hevonen jotka selvästi luulivat peuraa vähintään sapelihammastiikeriksi. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ravissa aina soratielle asti, jossa pääsi jo hieman puuskuttava Kaisakin hengähtämään hetkeksi.
Pian saavuimme merenrantaan ja jäälle, jossa oli tarkoitus ottaa pieni laukkakisa. Kaisaa ei paljon tarvinnut käskeä, vaan se kiihdytti nopeasti töppöjalkansa melkoiseen vauhtiin. Vaikka ei tamma yhtä kovaa päässyt kuin suuremmat hevoset, tuntui sillä kyllä energiaa olevan siitäkin edestä ja minulla oli täysi työ saada se pysäytettyä laukan päätteeksi.
Kaisa kävi edelleen kierroksilla kun ratsukot siirtyivät metsään kapealle polulle. Saavuimme niitylle ja maastoesteet nähtyään Kaisa alkoi aivan mahdottomaksi. Tamma ei suostunut ollenkaan seisomaan paikallaan ja vaan kuumui pelkästä oman vuoron odottelusta. Meinasin jo jättää hyppäämisen kokonaaa välistä, mutta päätin kuitenkin tulla kerran tukkiesteen. Kaisa ei paljon pidätteitä kuunnellut, mutta selvitti lähes metrisen esteen leikiten. Kiitin pikkutammaani taputtamalla kaulalle.
Ravasimme loppumatkan tallille päin ja Kaisa alkoi jo rauhoittua ja rentoutua venyttämään kaulaanasa eteen alas. Viimeiset pari sataa metriä Kaisa kävellä löntysteli niin hitaasti, että jättäydyimme joukon viimeisiksi.
-x-
10.01.2016 NJ:n alaiset näyttelyt
Mukava näyttelypäivä Kisakeskus Bailadorissa takana! Nämä näyttelythommat ovat minulle (ja Kaisalle) vähän uusijuttu ja siksi jännitinkin aika paljon tammasn esittämistä tuomarille. Pikkutamma yllätti kuitenkin positiivisesti saaden irtoSERTin ja näin ollen kantakirja kelpoisuuden!
-x-
05.01.2016 Kouluvalmennus, valmentaja Taciturn
Valmensin tänään Cirusta ja suloista suomenhevostammaa Kaisaa, joiden oli tarkoitus hieman kertailla pohkeenväistöjä. Ennen varsinaista valmentautumista ratsukko oli tehnyt itsenäiset alkuverryttelyt, joten pääsimmekin suoraan aloittamaan harjoittelun saapuessani paikalle. Pohkeenväistöt olivat ratsukolle jo ennestään tuttu juttu, joten ensimmäiseksi antamani tehtävä suorittaa siisti pohkeenväistö käynnissä aina pitkällä sivulla onnistui vallan mainiosti. Otimme muutaman kerran käynnissä, kunnes käskin Ciruksen siirtää Kaisa raviin ja vaihtaa suuntaa omatoimisesti. Nyt otimmekin saman tehtävän, askellaji ja suunta vain erinä. Tällä kertaa ratsukon suoriutuminen ei ollut niin onnistunut, ja pohkeenväistöä tuli tuskin edes askeltakaan. Kehotinkin Ciruksen hieman kokoamaan Kaisaa paremmin ja yrittämään hieman vahvempia apuja. Tällä kertaa tamma näytti askeltavan paremmin, mutta jalat olisivat saaneet mennä vielä vähän enemmän ristikkäin. Laitoinkin ratsukon suorittamaan samaa tehtävää muutaman kerran, kunnes käskin heidän vaihtaa suuntaa ja yrittää nyt tähän kierrokseen samaa juttua. Tälläkään kertaa alku ei sujunut niin hyvin, mutta kehottaessani Cirusta taas keskittyä antamaan Kaisalle erityistarkat ja huolelliset avut, alkoi tehtävä sujua tähänkin suuntaan. Näyttikin siltä, että ratsukko kyllä osasi mutta Kaisalle piti aina vähän topakammin muistuttaa mitä piti oikein tehdä. Valmennuksen loppupäässä teetin ratsukolla muita helpohkoja ratsastustehtäviä, joiden jälkeen päästin heidät aloittamaan itsenäistä loppuverryttelyä. Kaiken kaikkiaan valmennus sujui hyvin, kunhan cirus vaan muisti aina antaa tarpeeksi selkeät avut tammalle, joka tuntui välillä menevän vaan omia menojaan sen sijaan että keskittyisi ratsastajan ohjeisiin.
-x-
04.12.2015 Estevalmennus
Kuka vaihtoi Ooppelini Ferrariin? Kaisa oli tänään kyllä aivan ylivirkeä ja estevalmennuskin oli sen mukainen. Kotivalmentajani Master Rouska oli kehitellyt meille kunnon jumppaohjelman perjantai illaksi. En tiedä oliko tulevilla pikkujouluilla jotain vaikutusta siihen, etten aivan jaksanut keskittyä alkuverryttelyyn ja annoin Kaisan hiihdellä ympäri maneesia pinkeetä ravuriravia. Tämähän ei Rouskalle sopinut vaan alkajaisiksi hän käskytti keventämään ilman jalustimia maneesin pitkällä sivulla olevia maapuomeja. Kaisa kipitti puomirivistön yli ja kaiken lisäksi rikkoi kesken kaiken laukalle (voisikohan opetella ratsastamaan?). Valmentaja tiukempaakin tiukempien käskyjen jälkeen alkoi työskentelyyn tulla jotain tolkkua. Kun saimme maapuomit ylitettyä kiitettävästi ravissa sekä laukassa (aika hyvä suoristus, eikö?), jatkoimme treeniä keskihalkaisijilla olevalla innarisarjalla, joka oli pitkä kuin nälkävuosi. Siihen ei passannut tuoda hevosta huonosti sisään tai se kostautuisi jo puolessa välissä huonoilla ponnistuspaikoilla ja siitä seuraavalla puomien sekaan hyppäämisellä. Kaisa on siitä hyvä hevonen, että se on juuri niin hyvä tai huono kuin sen ratsastaja. Jos ratsastaa hyvin, se hyppää hyvin, ja vice versa. Ensimmäisellä kerralla otettiin kaksi puomia alas huolimattomuuden ja kiirehtimisen takia, mutta sen jälkeen alkoi homma rullaamaan hyvin ja selvitimme pitkänpitkän in-and-outin kunnialla molemmista suunnista. Muuta emme ehtineetkään tänään treenaamaan koska oli kiire pikkujoul.. tekemään iltatallia. Loppuverkassa työstin Kaisaa vielä eteen alas pitkässä matalassa muodossa.
-x-
07.11.2015 Kouluvalmennus
Kävin lämmittelemässä Kaisan maastossa kouluvalmennuste varten. Kävelimme ensin vartin verran, jonka jälkeen otimme ravia ja vähän laukkaa. Kaisa oli innoissaa, kuten aina maastossa, eikä arvannut mihin rääkkiin se vielä joutuisi. Palattuamme tallille ehdimme vielä maneesissa jatkaa verkkaa, taivutellen ja notkistellen, ennen kotivalmentajani saapumista.
Aloitimme työskentelyn käynnissä. Tarkoitus oli saada tamma terävämmäksi, pois latukonemoodista. Valmentaja sai vähän tai aika paljonkin muistuttaa minua jännittyneestä istunnastani, joka tottakai vaikutti huonontavasti myös ratsuuni. Väistöjen, pysähdysten ja peruutusten ja kaikenlaisten herkistelyjen kautta alkoi Kaisa venyttämään töppöjalkojensa askeleita ja hitusen kokoamaan itseään. Minulla oli aina ollut vaikeuksia saada Kaisa aidosti pehmeään peräänantoon, sillä se niin helposti jännittää niskaansa tai vaihtoehtoisesti painuu niin etupainoiseksi ettäö pelkään sen kaatuvan nokalleen.
Kun valmentaja oli tyytyväinen käyntityöskentelyymme, pääsimme jatkamaan samaa ravissa. Haimme rentoa, eteenpäinpyrkivää ravia ratsastaen yhtä helpon B:n ohjelman raviosiota. Keskiravi oli auksi hakusessa kun tamma tarjosi vain tikittävää singerravia ja minä vedin isteni kyyryyn kuin monteratsastaja.
Lopuksi pääsimme lempiaiheeseeni eli ravi-laukka-ravi siirtymisiin. Laukannostot oli aika hyviä, kunhan muistin tehdä niitä pirun puolipidätteitä. Takaisin raviin siirtyminen oli vähän tahmeaa, kuin hidastetusta filmistä. Valmentaja tiukkojen ohjeiden avulla alkoi tähänkin hommaan tulla jotain tolkkua. Huomasin itsekin, että olin "anatanut" Kaisan lipsua vähän kaikessa, lopettanut ratsastamisen sitten kun se tuntui "ihan ookoolta", mutta tämän treenin aikana hoksasin, että voin oikeasti vaatia tammalta vähän enemmän.
-x-
20.06.2015 Maastoestevalmennus
Minä vaan haluaisin tietää, kenen idea oli organisoida kenttävalkka JUHANNUKSEKSI. Herrajumala, minun pitäisi olla jossain aivan muualla kuin rymyämässä peräkylän metsissä pienhevoseni kanssa, joka sekin varmasti viettäisi mieluusti juhannuksensa laiduntaen kotona kymmen hehtaarin laidunalalla. Täällä me kuitenkin olemme Kaisan kanssa, treenaamassa tuttarin maastareita, kello kuusi aamulla. Ei hevonen, eikä ratsastajaan ollut kovin hereillä ja pari kertaa vedin liinat kiinni lähestyttäessä hirrrmuisen isoa estettä, jonka oli kai tarkoitus esittää jonkinlaista taloa. Savimaljalta se minusta näytti. Anyway, valmentaja tietenkin oli aivan hermona ja raivosi, että haluanko opettaa hevoseni kieltämään kesken radan. Kunnon läksytyksen jälkeen alkoi homma toimia paremmin, tai siis minä aloin ratsastamaan. Kaisahan nyt tekee tai on tekemättä sen mitä ratsastajakin. Lopuksi kellotimme kertaalleen täyspitkän tutustumisluokan radan, ja ajassa pääsimme maaliin vaikka vähän kiirettä meinasi pitää, sillä Kaisa alkoi olla jo vähän väsy puolentoistatunnin tehotreenistä.
-x-
14.06.2015 Kouluvalmennus
Päivä oli mennyt päin mäntyä jo aamusta asti. Heräsin vihaiseen puheluun, joka koski meidän hevosia, jotka olivat yöllä karauttaneet puolen kilometrin päähän naapurin perunapellolle. Kun tammat oltiin saatu kotiin ja laidunaita korjattua, oli minulla jo kiire kouluvalmennukseen Kaisan kanssa. No, Kaisa oli hävittänyt toisen takakenkänsä yöllisellä reissullaan. Tässä vaiheessa hermot olivat melko tiukalla, kun valmentaja saapuisi vartin päästä. Eihän siinä auttanut kuin etsiä kengitysvälineet ja nappasin toisenkin takakengän pois. Onneksi Kaisa seisoi kiltisti paikallaan eikä nyhtänyt jalkaansa niin homma oli nopeasti tehty. Vielä kun muistaisi soittaa tammalle kengittäjän. Varustin raudikon pikavauhtia ja pyyhälsimme kentälle kävelemään juuri kun valmentajana auto kaarsi koivukujaa pitkin pihaan.
En ehtinyt verryttelemään Kaisaa ollenkaan, joten aloitimme valmennuksen käyntityöskentelyllä hieman pitemmällä ohjalla. Kaisa oli hitaan ja tahmean tuntuinen, ei siis ollenkaan halukas liikkumaan tahdikkaasti. Teimme avo- ja sulkutaivutuksia, koulukisoissa ehkä viitosen arvoisia sellaisia. Ravissa jatkoimme samalla taivutusteemalla. Kaisa ei ole mikään kaikista taipuisin hevonen ja nyt se yrittikin vain juosta kaula vinossa pohjetta karkuun. Kaisalla alkoi tulla hiki ja pidimme pienen hengähdystauon vapaassa käynnissä. Kerroin valmentajalle ongelmistamme laukka-ravi siirtymisissä, ja niitähän hinkattiin lopputunti.
Loppykäynneille lähdimme maastoon. Annoin Kaisan kulkea vapain ohjin ja tamma nappasi aina ehtiessään tienposkesta evästä suuhunsa.
i. Petkele oli ruunikko, 165cm korkea ruuna, joka asui Susirajassa neljävuotiaasta aina 28-vuotiaaksi, jolloin se päästettiin taivaslaitumille. Vaikka ruuna oli nelivuotiaaksi asti elänyt aivan pellossa, saivat sen omistajat koulutettua, vastoin kaikkia odotuksia, ehkä yhden kaikkien aikoojen menestyneimmistä suomenhevosista. Petkele palkittiin kaikissa viidessä laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla. Jälkeläisiä ruuna sai pakastaiden ansiosta kuusi - kolme tammaa ja kolmea oria.
ii. Vorokki oli iso musta ori, jonka säkäkorkeus huiteli 168 senttimetrissä. Rakenteellisesti ori ei ehkä ollut parasta A-luokkaa, mm. takakorkekeuden ja ventovuohistenvuoksi. Mitäpä sitä ulkonäköä katsomaan jos menestystää tulee, ja sitähän tuli. Vorokki voitti suomenhevosten este- ja kenttämestaruudet mennen tullen ja seuraavana keväänä orin oli tarkoitus alkaa kilpailla avoimissa 120cm luokissa. Se jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun vain 11-vuotiaana ori menehtyi epäonniseen ähkyleikkaukseen. Jälkeläisiä Vorokki ehti kuitenkin jättää 13 kappaletta.
iii. Vesuritappo oli enemmän koko perheen hevonen kuin kisaratojen kuningas. Tukkajumalaksi tituleerattu musta ori oli luonteeltaan rauhallinen ja hyvähermoinen, ja tämä näkyy myös oriin jälkeläisissä. Vesuritappo oli rungoltaan korrekti, ryhdikäs ja ratsutyyppinen, mutta sen vaivana olivat vennot vuohiset ja sapelijalkaiset etuset. Ori kiersi jonkin verran pikkukilpailuja ja oli mukana jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä aina mätsäreistä hiihtoratsastus ja -laukkakisoihin. Musta ori kuoli kotilaitumelleen kolmenkymmenen vuoden iässä.
iie. Nauriskuoppa oli musta, 163cm korkea tamma hieman romuluisella rakenteella. Tamma oli yleispätevä peli niin kouluun, rataesteille kuin helppoihin kenttäluokkiinkin. Seura- ja aluetasolla sijoja napsinut tamma voitto kertaalleen myös aluemestaruuden koulussa ja esteillä. Naurinkuoppa päätettiin hetken päähän pistosta viedä kantakirjattavaksi ja liki täydellisesti sujuneiden kokeiden jälkeen tamma hyväksyttiin kantakirjaan I-palkinnolla, huolimatta heikonpuoleisesta rakenteestaan.
ie. Pokara oli ulkonäöllisesti ja rakenteellisesti enemmän ravuri kuin ratsu, mutta huolimatta siitä se oli pätevä peli helppo B & 110cm tasolla. Kisattiinpa tammalla kenttääkin harrasteluokissa, ja mikäli koulupuolella olisi ollut kapasiteettiä enemmän, olisi Pokara varmasti pärjännyt myös haastavammissa kenttäluokissa. Pokara periytti kolmelle varsalleen parhaita ominaisuuksiaan, vaikkakaan eivät sen jälkeläisetkään ole noin niin kuin ratsuna varsinaisia rakennekaunistuksia. Vihreämmille niityille tamma laukkasi kiitettävässä 26-vuoden iässä.
iei. Pertuska ei ollut mikään rakenteellinen riemuvoitto, mutta siitä odotettiin sitäkin enemmän ravipuolella, Hontelo, 166cm korkea raudikko aloittikin juoksijanuransa vahvasti, kirien kerta toisensa jälkeen totosijoille. Hyvin alkanut ura katkesi kuin kanan lento, kun ori 6-vuotiaana kaatui startissa loukaten jalkansa. Vaikka jalka saatiin kuntoon, ei ollut enää puhettakaan, että ori hyväksyisi kärryjä peräänsä. Kärrykammoinen raudiukko myytiin sittemmin ratsuksi. Nöyräluontoisesta oriista saatiinkin hitaasti mutta varmasti helppo B/80cm tasoinen menijä. Pertuska kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmosella, mutta sen ravivarsat ovat olleen ratsuvarsoja menestyneempiä.
iee. Kolomarauta oli enemmän harrasteratsu, mutta tammalla kilpailtiin myös aluksi harjoitus- ja seurakilpailuissa ja lopulta myös aluetasolla. Varsinainen liitokavio tamma ei ollut, mutta helpossa B:essä se pärjäsi hyvin, kuuliaisuuden korvetessa puuttuvaa liikettä. Kolomarauta, tuo 163 senttinen punaruunikko, oli kuitenkin parhaimmillaan esteillä, hypäten pääasiassa 90-100cm luokkia, sekä jopa muutaman metrikympin. 28-vuotiaana lopetettu tamma varsoi ainoan varsansa oriista Pertuska.
e. Talventörröttäjä oli vaaleanrautias, 143cm korkea, tähtipäinen suomenhevostamma. Törppö kilpaili esteitä 90cm luokissa ja kenttää tutustumisluokassa ja se palkittiin lajilaatiksisssa toisella palkinnolla. Suomenratsujen laatuarvostelustusta ja YLA:sta se puolestaan se nappasi ansaitusti ensimmäisen palkinnon. Koulupuolen taitamisessa ei voi tammaa pahemmin kehua, sillä kaikesta yritteliäisyydestään huolimatta, oli helppo B kotioloissa ainoa mihin se puuttellisen koordinaatio- ja keskittymiskykynsä kanssa ylsi. Törppö varsoi huimat seitsemän varsaa, kaksi tammaa ja viisi oria.
ei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, 145cm korkea tummanrautias ori. Kovin loistavasta kilpahevosesta ei kuitenkaan voida puhua Liukastuvan kohdalla, sillä ori kilpaili helppo B/80cm ja harrasteluokkia. Luonteeltaan pienhevonen oli nöyrä, lapsenkin käsiteltävissä oleva työmyyrä. Toisella palkinolla kantakirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä, joille periytyi isänsä hyvä rakenne ja työmotivaatio. Harmillista kyllä, Liukastuvan jälkeläisistäkään ei löydy varsinaisia huippuhevosia.
eii. Kotkotkelmi oli tummanrautias, 148cm ja täten nipin napin pienhevosen mitoissa. Ei nimi hevosta pahenna, voisi Kotkotkelmistä sanoa, sillä ori on paljon hyvää näyttöä helppo B/90cm ja tutustumisluokan kentästä. Orille siunaantui jälkeläisiä jopa 130 kappaletta, mutta vain harva ylsi kisaradoilla samoihin tuloksiin kuin isänsä.
eie. Jäitänne oli sievääkin sievempi rautiaankimo pienhevonen, jonka vahvinta osaamista oli kouluratsastus. Jäitänne menestyi näyttelyissä heti varsaluokista lähtien, ja hyvärunkoinen tamma kantakirjattiinkin toisella palkinnolle. Tamma paukutteli helppo B/A luokista kehuttavua prosentteja, ja tiettävästi siltä sujui myös osittain vaativan likkkeet. Jäitännen luonnetta voisi kehua vaikka kuinka kauan, se oli epätammaisen hyväntuulinen, simppeli ja rauhallinen, sellainen hevonen, jonka uskaltaisi antaa kelle vain käsiteltävksi. Kimolle valittiin lähinnä este/kenttäpainotteisia oreja ja se varsoi neljä hyvää lajissa kuin lajissa pärjäävää hevosta. Jäitänne kuoli 27 vuoden iässä.
ee. Talvitango oli pikkuinen, 140cm korkea vaaleanrautias pienhevonen. Pieni koko ei kuitenkaan estänyt tammaa voittamasta suomenhevosten estemestaruuksia usempaan kertaan. Myös koulupuolella se keräsi hyviä prosentteja helposta B:eestä. Luonteeltaan melkoisen kipakka tamma oli sielulta kilpahevonen, jonka selässä kyyti oli kylmää. Tiineysongelmien vuoksi Talvitango varsoi vain kolmesti, mutta jälkeläisten kohdalla voitaisiin sanoa, että laatu korvaa määrän.
eei. Villehart Valssaa oli liinakko, pieni (140cm) ja pullea tätiratsun näköinen ori. Villehart kuitenkin oli melkoinen estetykki, sillä se sijoittui kaikissa 100cm ja 110cm luokissa, joihin se osallistui. Kiltti, rehellinen ja miellyttämishaluinen ori pääsi kantakirjaan I-palkinnolla ja ratsastettavuudestaan se sai täydet pisteet. Kouluradoille Villehart Valssaasta ei ollut sen kehnon ravuriravin vuoksi, mutta laukassa ei ollut moitteen sijaa. Jälkeläisiä orille kertyi satakunta ja orille myönnettiinkin jälkeläisvaliopalkinto, joka varmasti kertoo tarpeeksi oriin periyttäjänkyvyistä. Villehart lopetettiin 24-vuotiaana vaikean ähkyn seurauksena.
eee. Omilla Lumilla olisi varmasti ollut huippuhyppääjä, mutta sen hauraat kaviot estivät kokonaisvaltaisen esteharjoittelun. Omilla Lumilla kilpailikin koulua helpossa A:ssa, jonka lisäksi se pääsi kokeilemaan taitojaan valjakkoajossa -tosin ei koskaan kilpailuissa asti. Omilla Lumilla varsoi kolme hyvää tammaa ja yhden, myöskin kelvollisen, orin.
ii. Vorokki oli iso musta ori, jonka säkäkorkeus huiteli 168 senttimetrissä. Rakenteellisesti ori ei ehkä ollut parasta A-luokkaa, mm. takakorkekeuden ja ventovuohistenvuoksi. Mitäpä sitä ulkonäköä katsomaan jos menestystää tulee, ja sitähän tuli. Vorokki voitti suomenhevosten este- ja kenttämestaruudet mennen tullen ja seuraavana keväänä orin oli tarkoitus alkaa kilpailla avoimissa 120cm luokissa. Se jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun vain 11-vuotiaana ori menehtyi epäonniseen ähkyleikkaukseen. Jälkeläisiä Vorokki ehti kuitenkin jättää 13 kappaletta.
iii. Vesuritappo oli enemmän koko perheen hevonen kuin kisaratojen kuningas. Tukkajumalaksi tituleerattu musta ori oli luonteeltaan rauhallinen ja hyvähermoinen, ja tämä näkyy myös oriin jälkeläisissä. Vesuritappo oli rungoltaan korrekti, ryhdikäs ja ratsutyyppinen, mutta sen vaivana olivat vennot vuohiset ja sapelijalkaiset etuset. Ori kiersi jonkin verran pikkukilpailuja ja oli mukana jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä aina mätsäreistä hiihtoratsastus ja -laukkakisoihin. Musta ori kuoli kotilaitumelleen kolmenkymmenen vuoden iässä.
iie. Nauriskuoppa oli musta, 163cm korkea tamma hieman romuluisella rakenteella. Tamma oli yleispätevä peli niin kouluun, rataesteille kuin helppoihin kenttäluokkiinkin. Seura- ja aluetasolla sijoja napsinut tamma voitto kertaalleen myös aluemestaruuden koulussa ja esteillä. Naurinkuoppa päätettiin hetken päähän pistosta viedä kantakirjattavaksi ja liki täydellisesti sujuneiden kokeiden jälkeen tamma hyväksyttiin kantakirjaan I-palkinnolla, huolimatta heikonpuoleisesta rakenteestaan.
ie. Pokara oli ulkonäöllisesti ja rakenteellisesti enemmän ravuri kuin ratsu, mutta huolimatta siitä se oli pätevä peli helppo B & 110cm tasolla. Kisattiinpa tammalla kenttääkin harrasteluokissa, ja mikäli koulupuolella olisi ollut kapasiteettiä enemmän, olisi Pokara varmasti pärjännyt myös haastavammissa kenttäluokissa. Pokara periytti kolmelle varsalleen parhaita ominaisuuksiaan, vaikkakaan eivät sen jälkeläisetkään ole noin niin kuin ratsuna varsinaisia rakennekaunistuksia. Vihreämmille niityille tamma laukkasi kiitettävässä 26-vuoden iässä.
iei. Pertuska ei ollut mikään rakenteellinen riemuvoitto, mutta siitä odotettiin sitäkin enemmän ravipuolella, Hontelo, 166cm korkea raudikko aloittikin juoksijanuransa vahvasti, kirien kerta toisensa jälkeen totosijoille. Hyvin alkanut ura katkesi kuin kanan lento, kun ori 6-vuotiaana kaatui startissa loukaten jalkansa. Vaikka jalka saatiin kuntoon, ei ollut enää puhettakaan, että ori hyväksyisi kärryjä peräänsä. Kärrykammoinen raudiukko myytiin sittemmin ratsuksi. Nöyräluontoisesta oriista saatiinkin hitaasti mutta varmasti helppo B/80cm tasoinen menijä. Pertuska kantakirjattiin ratsusuunnalle kolmosella, mutta sen ravivarsat ovat olleen ratsuvarsoja menestyneempiä.
iee. Kolomarauta oli enemmän harrasteratsu, mutta tammalla kilpailtiin myös aluksi harjoitus- ja seurakilpailuissa ja lopulta myös aluetasolla. Varsinainen liitokavio tamma ei ollut, mutta helpossa B:essä se pärjäsi hyvin, kuuliaisuuden korvetessa puuttuvaa liikettä. Kolomarauta, tuo 163 senttinen punaruunikko, oli kuitenkin parhaimmillaan esteillä, hypäten pääasiassa 90-100cm luokkia, sekä jopa muutaman metrikympin. 28-vuotiaana lopetettu tamma varsoi ainoan varsansa oriista Pertuska.
e. Talventörröttäjä oli vaaleanrautias, 143cm korkea, tähtipäinen suomenhevostamma. Törppö kilpaili esteitä 90cm luokissa ja kenttää tutustumisluokassa ja se palkittiin lajilaatiksisssa toisella palkinnolla. Suomenratsujen laatuarvostelustusta ja YLA:sta se puolestaan se nappasi ansaitusti ensimmäisen palkinnon. Koulupuolen taitamisessa ei voi tammaa pahemmin kehua, sillä kaikesta yritteliäisyydestään huolimatta, oli helppo B kotioloissa ainoa mihin se puuttellisen koordinaatio- ja keskittymiskykynsä kanssa ylsi. Törppö varsoi huimat seitsemän varsaa, kaksi tammaa ja viisi oria.
ei. Liukastuva oli hyvärakenteinen, 145cm korkea tummanrautias ori. Kovin loistavasta kilpahevosesta ei kuitenkaan voida puhua Liukastuvan kohdalla, sillä ori kilpaili helppo B/80cm ja harrasteluokkia. Luonteeltaan pienhevonen oli nöyrä, lapsenkin käsiteltävissä oleva työmyyrä. Toisella palkinolla kantakirjattu ori sai nelisenkymmentä jälkeläistä, joille periytyi isänsä hyvä rakenne ja työmotivaatio. Harmillista kyllä, Liukastuvan jälkeläisistäkään ei löydy varsinaisia huippuhevosia.
eii. Kotkotkelmi oli tummanrautias, 148cm ja täten nipin napin pienhevosen mitoissa. Ei nimi hevosta pahenna, voisi Kotkotkelmistä sanoa, sillä ori on paljon hyvää näyttöä helppo B/90cm ja tutustumisluokan kentästä. Orille siunaantui jälkeläisiä jopa 130 kappaletta, mutta vain harva ylsi kisaradoilla samoihin tuloksiin kuin isänsä.
eie. Jäitänne oli sievääkin sievempi rautiaankimo pienhevonen, jonka vahvinta osaamista oli kouluratsastus. Jäitänne menestyi näyttelyissä heti varsaluokista lähtien, ja hyvärunkoinen tamma kantakirjattiinkin toisella palkinnolle. Tamma paukutteli helppo B/A luokista kehuttavua prosentteja, ja tiettävästi siltä sujui myös osittain vaativan likkkeet. Jäitännen luonnetta voisi kehua vaikka kuinka kauan, se oli epätammaisen hyväntuulinen, simppeli ja rauhallinen, sellainen hevonen, jonka uskaltaisi antaa kelle vain käsiteltävksi. Kimolle valittiin lähinnä este/kenttäpainotteisia oreja ja se varsoi neljä hyvää lajissa kuin lajissa pärjäävää hevosta. Jäitänne kuoli 27 vuoden iässä.
ee. Talvitango oli pikkuinen, 140cm korkea vaaleanrautias pienhevonen. Pieni koko ei kuitenkaan estänyt tammaa voittamasta suomenhevosten estemestaruuksia usempaan kertaan. Myös koulupuolella se keräsi hyviä prosentteja helposta B:eestä. Luonteeltaan melkoisen kipakka tamma oli sielulta kilpahevonen, jonka selässä kyyti oli kylmää. Tiineysongelmien vuoksi Talvitango varsoi vain kolmesti, mutta jälkeläisten kohdalla voitaisiin sanoa, että laatu korvaa määrän.
eei. Villehart Valssaa oli liinakko, pieni (140cm) ja pullea tätiratsun näköinen ori. Villehart kuitenkin oli melkoinen estetykki, sillä se sijoittui kaikissa 100cm ja 110cm luokissa, joihin se osallistui. Kiltti, rehellinen ja miellyttämishaluinen ori pääsi kantakirjaan I-palkinnolla ja ratsastettavuudestaan se sai täydet pisteet. Kouluradoille Villehart Valssaasta ei ollut sen kehnon ravuriravin vuoksi, mutta laukassa ei ollut moitteen sijaa. Jälkeläisiä orille kertyi satakunta ja orille myönnettiinkin jälkeläisvaliopalkinto, joka varmasti kertoo tarpeeksi oriin periyttäjänkyvyistä. Villehart lopetettiin 24-vuotiaana vaikean ähkyn seurauksena.
eee. Omilla Lumilla olisi varmasti ollut huippuhyppääjä, mutta sen hauraat kaviot estivät kokonaisvaltaisen esteharjoittelun. Omilla Lumilla kilpailikin koulua helpossa A:ssa, jonka lisäksi se pääsi kokeilemaan taitojaan valjakkoajossa -tosin ei koskaan kilpailuissa asti. Omilla Lumilla varsoi kolme hyvää tammaa ja yhden, myöskin kelvollisen, orin.
