Runon Merliini
|
|
KTK-kelpoinen Tavoitteena SLA |
© Pirje Fager-Pintilä / Suomen Hippos
Runon Merliini sai lempinimekseen Mersu, onhan se sporttinen ja kiihtyy myös melko hyvin maastossa ja turhan usein myös koulutuomarien edessä. Kouluradoilla tämän raudikon kanssa menestys on aika tiukassa, mutta periksi ei anneta. Rakenteensa ja irtonaisten sekä tahdikkaiden liikkeidensä puolesta Mersusta olisi vaikka mihin koulupuolella, mutta keskittymiskyky ei pojalla aivan riitä täsmällisen tarkkaan työskentelyyn. Viimeistään lopputervehdykseen tullessa paketti on levinnyt niin, ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun hevonen on päättänyt löydä homman aivan läskiksi. Mersu toimii pätkittäin todea hyvin, mutta jossain vaiheessa sillä aina loppuu kärsivällisyys koulukiemuroihin. Päättävinen ratsastaja kyllä saa oriin takaisin työskentelymoodiin.
Esteillä (rata- tai maastoeste, kumpikin menee) Mersu on paljon luotettavampi kulkupeli kuin kouluratsuna. Jarrut saattavat kyllä toisinaan kadota tästä Mersusta, mutta kyllä se viimeistään tallin seinään pysähtyy. Hehheh, huono vitsi. Oikeasti Mersu on ihan pätevä estetykki, mutta virtaa tosiaan riittää ja oriin varustepakista löytyy puolenkymmentä erilaista kuolainta, joita vaihdellaan riippuen kuun ja tähtien asennosta. Jonakin päivänä hackamore on paras ratkaisu, toisena nivelkuolain ja kolmantena päivänä voi pehamitkin olla tarpeen. Kilpailuihin kuolainvalinta onkin aina melkoista arpapeliä, mutta onneksi verryttelyssä ehtii testaamaan minkälaisella välineellä ori pysyy lapasessa mutta ei kuitenkaan vedä hernettä nenään liian kovan kuolaimen vuoksi.
Mersu on rohkea hyppääjä, mutta välillä tekniikka on vähän sinne päin, jolloin tulee alas ihan turhia puomeja. Mersu ei myöskään ole aivan automaatti hyppääjä, sillä lähestymisissä se tarvitsee kovasti ratsastajan apua, jotta ei lähde hyppyyn liiaan aikaisin -tai myöhään. Erikoisesteitä Mersu ei ollenkaan kammoksu, eikä myöskään maastoesteilä epäröi yhtään vaikka tulisi minkälaisia omituisia esteitä vastaan. Maastoesteilläkin Mersu on aika samanlainen kuin rataesteilläkin, reipas, rohkea, mutta vaatii kuitenkin tukea ratsastajalta.
Hoitaessa Merliini on ihna mutkaton tapaus ja helppo käsitelä, mitä nyt välillä kujeilee ja aiheuttaa ennen aikaista harmaantumista hoitajilleen. Mersun bravuuri on loimien repiminen, eikä sattuneesta syystö oriile enää osteta upouusia loimia, kun ne kuitenkin ovat kahdessa päivässä reikaleina. Myös karsinoiden kaltereiden välistä se osaa vetää loimet tuhottavakseen, jos ne jäävät sen ulottuville loimitangolle. Mersu on vähän adhd, eikä viihdy 3x3 metrin boksissaan kovin pitkiä aikoja putkeen ja tarhassakin sillä pitää olla reilusti virikkeitä. Myös pitemmät vapaat ovat myrkkyä herralle, joten jos oria ei ratsasteta jonakin päivänä, niin ainakin kävelykoneeseen se pääsee.
Esteillä (rata- tai maastoeste, kumpikin menee) Mersu on paljon luotettavampi kulkupeli kuin kouluratsuna. Jarrut saattavat kyllä toisinaan kadota tästä Mersusta, mutta kyllä se viimeistään tallin seinään pysähtyy. Hehheh, huono vitsi. Oikeasti Mersu on ihan pätevä estetykki, mutta virtaa tosiaan riittää ja oriin varustepakista löytyy puolenkymmentä erilaista kuolainta, joita vaihdellaan riippuen kuun ja tähtien asennosta. Jonakin päivänä hackamore on paras ratkaisu, toisena nivelkuolain ja kolmantena päivänä voi pehamitkin olla tarpeen. Kilpailuihin kuolainvalinta onkin aina melkoista arpapeliä, mutta onneksi verryttelyssä ehtii testaamaan minkälaisella välineellä ori pysyy lapasessa mutta ei kuitenkaan vedä hernettä nenään liian kovan kuolaimen vuoksi.
Mersu on rohkea hyppääjä, mutta välillä tekniikka on vähän sinne päin, jolloin tulee alas ihan turhia puomeja. Mersu ei myöskään ole aivan automaatti hyppääjä, sillä lähestymisissä se tarvitsee kovasti ratsastajan apua, jotta ei lähde hyppyyn liiaan aikaisin -tai myöhään. Erikoisesteitä Mersu ei ollenkaan kammoksu, eikä myöskään maastoesteilä epäröi yhtään vaikka tulisi minkälaisia omituisia esteitä vastaan. Maastoesteilläkin Mersu on aika samanlainen kuin rataesteilläkin, reipas, rohkea, mutta vaatii kuitenkin tukea ratsastajalta.
Hoitaessa Merliini on ihna mutkaton tapaus ja helppo käsitelä, mitä nyt välillä kujeilee ja aiheuttaa ennen aikaista harmaantumista hoitajilleen. Mersun bravuuri on loimien repiminen, eikä sattuneesta syystö oriile enää osteta upouusia loimia, kun ne kuitenkin ovat kahdessa päivässä reikaleina. Myös karsinoiden kaltereiden välistä se osaa vetää loimet tuhottavakseen, jos ne jäävät sen ulottuville loimitangolle. Mersu on vähän adhd, eikä viihdy 3x3 metrin boksissaan kovin pitkiä aikoja putkeen ja tarhassakin sillä pitää olla reilusti virikkeitä. Myös pitemmät vapaat ovat myrkkyä herralle, joten jos oria ei ratsasteta jonakin päivänä, niin ainakin kävelykoneeseen se pääsee.
i. Kuukarin Merlinin Parta prt, 155cm |
ii. Haltiasalon Ruhtinas-Melkor rt, 158cm, VAR-I, SV-II |
iii. Rosvoruhtinas m, 158cm, KTK-II |
iie. Ruskan Moriatar prt, 155cm |
||
ie. Fiktion Airut rt, 155cm, KRJ-I, ERJ-II, SV-II |
iei. Tammipellon Robert rt, 161cm |
|
iee. Ch Annikki vprt, 153cm, KRJ-II, KTK-III |
||
e. Mörkövaaran Leina prt, 157cm KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA1 |
ei. Riiviöiden Huurto rtkm, 154cm, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-I |
eii. Malvin rt, 166cm, KERJ-I |
eie. Hämeenahon Haltijatar rtkm, 150cm |
||
ee. Ventoksen Lena prt, 157cm, YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I |
eei. Hallaniityn Ekaykä prt, 145cm |
|
eee. Rusetti-Leija rt, 150cm, YLA1, KRJ-I, KERJ-II, ERJ-I, SLA-I |
Päiväkirja
Tähän tulee päiväkirja
Kilpailukalenteri
ERJ
|
|
|
Virtuaalihevonen